Harrin blogi: Resilienssin avulla yli haastavista tilanteista

Psykologiassa resilienssillä on eräänlainen kaksoismääritelmä. Termillä on pyritty arvioimaan yksilöiden traumaattisten kokemusten jälkeistä sopeutumiskykyä ja Resilience-käsite kuvailee yksilön yleisiä henkisiä taipumuksia vastoinkäymisestä palautumiseen. Toinen määritelmä viittaa sopeutumis­prosessien empiiriseen tutkimukseen. Yksilö on resilience-kykyinen, kun hän säilyttää toimintakykynsä vaikeissa ja vaativissa kriisitilanteissa. Palautuminen tarkoittaa sitä, että yksilö kykenee jatkamaan elämäänsä psykologisesti kuormittavan kokemuksen jälkeen. Resilience-kykyä voidaan identifioida, mitata, ylläpitää ja kehittää yksilön kaikissa elämänvaiheissa ja psykologisessa tilassa.

Resilience is developable capacity to rebound or bounce back from adversity, conflict, and failure or even positive events, progress, and increased responsibility (Luthans et al., 2007)

Resilience on mielen sitkeää ja joustavaa taitoa vastata haasteisiin, palautua, oppia ja jopa vahvistua psykologisesta kuormasta. Psyykkinen sitkeys ei kuitenkaan tarkoita, että resilienssiyttä osoittaneet yksilöt kokisivat kriisitilanteet välttämättä positiivisina tapahtumina vaan kysymys on ennen kaikkea toimintakyvyn säilyttämisestä ja toipumisesta. Samat resilienssiyteen vaikuttavat tekijät saattavat kontekstista ja tilanteesta riippuen johtaa hyvin erilaisiin reaktioihin ja toimintamalleihin. Psyykkistä sitkeyttä ilmentävä resilienssi on sellaisenaan tunnistettu ilmiö, mutta myös psykologiassa tutkimus on vasta kohdistumassa siihen vaikuttavien tekijöiden arviointiin.

Vaativan työn suorittamisen kannalta resilience-kykyisyys on kriittisen tärkeä. Se, miten yksilö vastaa tehtävällä tulevaan psykologiseen kuormaan, ratkaisee millaista tilannetietoisuutta toimija kykenee muodostamaan, ja miten hän tulee tekemään päätöksiä. Kaikki tämä puolestaan vaikuttaa työn lopputulokseen, tehokkuuteen ja laatuun.

Etukäteen valmistautuminen vaativiin tilanteisiin on henkisen suorituskyvyn kasvattamista ja psykologisen pääoman lisäämistä. Ennen kaikkea se laajentaa ja parantaa niin tilannetietoisuutta kuin päätöksentekokykyäkin sekä vieläpä kasvattaa toimintakykyä.

Työsuoritusten parantaminen on työn analysointia, avointa kommunikaatiota, prosessien ja käytänteiden kehittämistä sekä kaikkien toimijoiden jatkuvaa oppimista. Työn suoritusta voidaan arvioida joko lyhyellä aikavälillä, jossa työsuorituksia analysoidaan tehtävä kerrallaan tai pidemmällä aikavälillä, jolloin mitataan esimerkiksi tuottavuutta. Minkä tahansa vaativan työn suoritusta arvioitaessa voidaan todeta, että toimijoiden liian korkea psykologinen stressivaste ei paranna työn suoritusta tai laatua – ei lyhyellä eikä pitkällä aikavälillä tarkasteltuna.

Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään menetelmiä ja keinoja parantaa tätä tärkeää taitoa.

Henkinen suorituskyky ja tilannetaju -valmennuksissa pureudutaan sekä ymmärryksen lisäämisen että taidon harjoitteluun.

Arkisto